Ensi-iltaa odotellessa...
maanantai 28. joulukuuta 2009
tiistai 8. joulukuuta 2009
Meitsin lukuhistoriaa
Ehdottomasti lempikirjailijani on suomalainen, vastikään menehtynyt Veikko Huovinen. Olen lukenut Huovisen kokoelmasta vasta seuraavat kaksi kirjaa; Havukka-ahon ajattelijan ja Konsta Pylkkänen etsii kortteeria.
Huovisen kirjoitustyyli uppoaa minuun paremmin kuin nyrkki silmään. Kainuun seudun murre, joka on ainakin noissa kahdessa lukemissani kirjoissa vahvasti läsnä, on muutenkin tuttua sukuni kautta. Tyyli on niin rempseää ja mukavan metsäläismaista. Huovisen kirjat ovat muutenkin hauskaa luettavaa, ja etenkin edellä mainituissa kahdessa kirjassa päähenkilönä olevan Konsta Pylkkäsen huumori on niin napakkaa ja suoraan asiaan menevää, ettei siitä voi olla pitämättä.
Kirjat etenevät mukavan leppoisasti, metsissä kuljeskellen ja luonnon ihmeitä tarkkaillen. Pylkkänen pohdiskelee kuitenkin pieniä ja päivänselviä asioita niin erikoisista näkökulmista, että naurunpyrskähdysten lisäksi lukija saa kokea aivan uusia oivalluksia.
Tekisi mieli saada pian luettua lisää Huovisen kirjoja - ja nuo kaksi edellistäkin usean kerran uudelleen. Kovasti olen kuullut kehuttavan esimerkiksi Lentsua, se olkoon seuraava Huovis-luettavani.
Huovisen kirjoitustyyli uppoaa minuun paremmin kuin nyrkki silmään. Kainuun seudun murre, joka on ainakin noissa kahdessa lukemissani kirjoissa vahvasti läsnä, on muutenkin tuttua sukuni kautta. Tyyli on niin rempseää ja mukavan metsäläismaista. Huovisen kirjat ovat muutenkin hauskaa luettavaa, ja etenkin edellä mainituissa kahdessa kirjassa päähenkilönä olevan Konsta Pylkkäsen huumori on niin napakkaa ja suoraan asiaan menevää, ettei siitä voi olla pitämättä.
Kirjat etenevät mukavan leppoisasti, metsissä kuljeskellen ja luonnon ihmeitä tarkkaillen. Pylkkänen pohdiskelee kuitenkin pieniä ja päivänselviä asioita niin erikoisista näkökulmista, että naurunpyrskähdysten lisäksi lukija saa kokea aivan uusia oivalluksia.
Tekisi mieli saada pian luettua lisää Huovisen kirjoja - ja nuo kaksi edellistäkin usean kerran uudelleen. Kovasti olen kuullut kehuttavan esimerkiksi Lentsua, se olkoon seuraava Huovis-luettavani.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Alkuhöpinää
Tämä blogi on siis saanut alkusysäyksensä äidinkielen tunnilta. Tarkoituksena on tutustua kirjojen arvostelemiseen ja niistä kertomiseen myös täällä julkisessa areenassa. Ensimmäisenä tehtävänäni on lukea kaksi satua ja verrata niitä keskenään. Kyseessä on klassismin aikakauden tuotantoa, saa nähdä mitä tästä tulee... Seuraavaksi suunta kohti kirjastoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)